Ja jämäteemalla jatketaan. En siis vietä mitään jämälankakuuta, olen muuten vain innostunut epämääräisten nöttöjen hyötykäytöstä, kaappini nimittäin tuntuvat pullistelevan langoista. Arkeologilla (kuten Dahlia naapuriamme omassa blogissa kutsuu) on isoäidinneliöistä virkattu peitto. Minä tykästyin siihen kovasti ja mietin, että siihenhän saisi noita omiakin sukkalangan jämiä käytettyä. Aloin innokkaana työhön, mutta kuten jo itsekkin arvelin työtä aloittaessani, innostukseni ei jaksanut kantaa torkkupeittoon asti, vaan peitteestä tuli kokoa vauva. Lähes kaikki värilliset langat on jämiä, mutta valkoiset osat on virkattu ihan korkkaamattomista Maija-keristä. Laitoin vaunuken tuohon hahmottamaan peitteen kokoa.

 

 

Meille käy aika usein silleen, että ilman sen suurempaa suunnittelua meillä onkin ystäviä kylässä. Eilen kävi myös silleen ja illan venähtäessä päätin sitten tehdä jotain iltapalaa. Olin jo hyvää vauhtia tekemässä pannukakkua, kun Ukkonen ilmoitti, ettei meillä ole munia. Olemme eläneet täällä kuin missäkin Neuvostoliitosta hetken tämän munatilanteen suhteen pääsiäisen jälkeen. Niinpä jouduin etsimään vinkkejä kananmunan korvaamiseksi. Niitä löytyikin useasta paikasta. Vasta tänään huomasin, että olipa täällä vinkki ihan nimenomaan lettuja ja pannariakin varten. Lopputulos oli jännä, munan puutteen huomasi, mutta kyllä koko pellillinen upposi nälkäisiin suihin.

 

 

Pannari ilman kananmunaa

 

7 dl maitoa

4,5 dl jauhoja

50 g voita

½ banaani

1 tl ruokasoodaa

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilijasokeria

½ tl suolaa

 

Laita blenderiin banaani, sooda, leivinjauhe ja osa maidosta. Vedä mössöksi. Sekoita mössö sulatettu voi ja kaikki muut aineet kivaksi pannaritaikinaksi. Paista 200 asteessa noin 30 min tai kunnes pannari on kauniin ruskea.