Juhannus ei ole ollut viime vuosina mitenkään  merkittävä juhla minulle. Pienempänä olimme yleensä Mummon luona tai siten vietimme sukujuhannusta. Viime vuonna kävimme katselemassa lavatansseja Ukkosen ja anopin kanssa. Tanssimaan en kyllä rohjennut. Kävimme tänään kaupassa, ja koitin kovasti Ukkoselle selittää, että kaikki ovat jo siirtyneet mökeille ja muille. Turha toivo. Ihmisiä oli ihan älyttömästi, voin vain kuvitella millaista on ollut keskiviikkona ja torstaina kaupoissa.

Päivällä olo oli hieman haikea, kun Wol kävi hakemassa Ukkosen mökkeilemään. Heidän mentyä minä jatkoin kovalla tahdilla sukkien neulomista, että saan uudet puikoille yöksi. Jos joltain on mennyt asia ohi, niin vietän juhannusyöt töissä. Sitä varten tunnin torkut. Ihmettelin, kun lapsien äänet kuuluvat niin kovasti makkariin. Herättyäni keksin syyn. Naapurit pitävät lasten juhannusjuhlaa suoraan tuossa ikkunani alla. Eipä tuo nyt mietenkään haitannut, nukun nykyään lähes missä vain.

Sitä myös ihmettelin mielessäni, kuinka juhannus tekee ihmisistä hätäisiä. Kaikkien täytyy päästä aikaisin lähtemään jonnekkin, myös niiden, jotka eivät yleensä tunne käsitettä aika tai välitä siitä. Etenkin ihmettelen tätä juomisen kannalta, sillä monet juhlivat juhannusta vähintään kaksi päivää. Lieneekö tämä vain sitten kateellisen panettelua...Minusta on kyllä kiva mennä töihin, mutta toisaalta juhannus on sellainen juttu. Juhla, jolloin pitäisi nauttia yhdessä olosta ja kesästä.

Yö on alkanut todella rauhallisesti. Harmittelin mielessäni, kun unohdin sitten kutimeni kotiin. Minulla oli vielä muutama rivi sukista tekemättä, joten nappasin sitten langan valmiiksi poikki. Muuten olisin voinut loppukerästä aloitella jotain pientä. No koitan sitten keksiä muuta tekemistä.


Turvallista ja rauhallista juhannusta kaikille!

-Nna