Meidän mummo täyttää pian pyöreitä vuosia ja me järjestämme suvun kanssa hänelle synttärit, joihin on kutsuttu mummon sisarukset pohjanmaalta saakka (shhh! tämä on sitten salaisuus). Aloitimme tarjoilujen valmistelut jo hyvissä ajoin ja teimme pääsiäismaanantaina karjalanpiirakoita pirskeisiin Nna ja kahden tätini kanssa (toinen heistä Nnan äippä).
Meidän suvussa karjalanpiirakat tehdään AINA täysrukiiseen pohjaan. Siitä ei tingitä. Vehnäjauhot saattavat toki kaunistaa ja notkistaa taikinaa, mutta maku saattaa samalla mennä lällyräksi :D Täytyy kuitenkin myöntää, että tällä kertaa oioimme vähän kulmia ja käytimme pohjien teossa ensimmäistä kertaa pastakonetta. Alussa koneen kanssa läträäminen oli niin vaikeaa, että epäilimme sen hyödyllisyyden olevan urbaanilegenda (vai pitäisikö sanoa ruraali ??) . Rja- täti kuitenkin sai kuitenkin hetken harjoittelun jälkeen koneen kesytettyä, ja pohjien teko oli kieltämättä hitusen nopeampaa kuin pulikalla pyörittely. Päätimme Nnan kanssa kuitenkin, että virallinen kantamme asiaan on, että perinteinen metodi on parempi. Sen opettelemiseen on sitäpaitsi käytetty niin paljon hikeä ja verta (lähinnä tätien), että taitoa olisi sääli jättää käyttämättä. (Saimme muuten kuulla piirakanrypytys taitojemme parantuneen, miten armeliasta tädeiltä , heh hee!)
Meillä on muuten Nnan kanssa erilaiseit mieltymykset piirakkapohjien suhteen. Minä suosin rypytysvaiheessa pyöreitä lättyjä, mutta Nna on sitä mieltä pohjan pitää olla valmiiksi soikea. Mitäpä mieltä muut ovat?
Haluaisin vielä lopuksi kehua uusia koivuisia sukkapuikkojani (Nna onkin tainut mainita ne jo aikaisemmin). Niillä on sitten kiva neuloa. Eivät kolise tai hiosta. Lisäksi niissä on sellainen mukavan liukas pinta toisin kuin useimmissa bambupuikoissa. Ihanat.
Tässä kuva puikoista ja mummon lahjasukan alusta. Taustalla ovat Rjan uljaat taimet.
Olipa kerrassaan mukava ja rentouttava maanantai!!
-Idi
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.