Heipä hei! Tänään sitten sitä kauan odotettua lunta tulee oikein kunnolla. Kävimme Ukkosen kanssa keskustassa pyörähtämässä. Ajatuksena oli osallistua joulukadun avajaisiin, mutta olimme jotenkin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan.Kävimme kuitenkin katsomassa Stockan ikkunan, joka oli minusta ihana. Päävärinä oli valkoinen, ja teemaksi oli otettu prinsessat ja sellainen ylellisyys.

Eilen illalla kutsuimme muutaman kaverin kylään hengailemaan ja luomaan hahmoja helliin. Samalla nautimme graavatuista ja kylmäsavustetusta kaloista, jotka delicard meille toimitti. Ukkonen voitti eräässä kilpailusta tuollaisen kortin. Niiden kanssa tarjosimme paahto- ja saaristolaisleipää, sekä palttoon nappeja ja coctailpiirakoita. Lisänä oli munavoita, smetanaa, silputtua sipulia ja tilliä. Samalla maistelimme uuden sadon beaujolaisviiniä. Jälkiruoaksi kehitin omena-viikunapaistosta. Omasta mielestäni se oli hieman makeaa, mutta vieraat tykkäsivät. Idean sain Limepippurilta, mutta kehitin reseptistä omanlaisen.



Omena-viikunapaistos, 8 reilua annosta

1,5 kg happamia omenoita
150 g miniviikunoita
siirappia
kanelia
sitruunamehua

2 dl kaurahiutaleita
50 g voita
0,75 dl fariinisokeria

Pilko omenat ja viikunat sopivan kokoisiksi paloiksi. Asettele ne kerroksittain uunivuokaan. Laita muutaman kerroksen väliin hieman siirappia, sitruunaa ja kanelia mausteeksi. Sekoita sokeri, voi ja hiutaleet keskenään ja asettele paistoksen päälle. Paista 175 asteeessa 40 min. Tarjoa vanilija jäätelön kera.

Huomasin, että joku oli pitänyt viime vuonna blogisssaan joulukalenteria. Tietysti sitten minäkin halusin. Päätin, että kirjoittelen joka päivä joulukuun ajan aattoon asti jotain jouluun liittyvää. Jouluperinteistä, -ruoasta, lahjaideoista, korteista, koristeista.. :D Katsotaan mitä tuleman pitää. Ja kuten kettu Pikku Prinssille opetti Antoine de Saint-Exupéryn kirjassa, täytyy olla perinteitä. Ajastan postaukset näkymään klo 6.00.

"Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltäpäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pitemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni... Täytyy olla perinteitä." Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi