Tänään oli eka päivä harjoittelussa. Muutoin meni ihan kivasti, mutta olisin toivonut itselleni kaveria aamupäiväksi, kun ohjaajani tulivat vasta iltavuoroon töihin. Tunsin itseni ihan orvoksi ja hukkuneeksi, kun en osannut itsenäisesti lyöttäytyä kenenkään seuraan. Kaikki tuntuivat niin kiireisiltä. Mutta tuntui tosi kivalta, kun moni huomasi, että olen uusi opiskelija ja tulivat tervehtimään. Eiköhän nuo seuraavat neljä viikkoa tule menemään ihan kivasti.

Viikonloppuna olimme ihan vain kotosalla, koska Ukkonen oli sairaana. Ihan parasta, kun sai vain olla. Katsoimme monta elokuvaa, mm. molemmat Elisabetit. Hipsuttelimme villasukissa ja joimme teetä. Minä korjasin pinon vaatteita ja järjestelin ison kasan papereita. Ja tein kamalasti käsitöitä. Fiilistelin syksyä kuuntelemalla Viikatteen Marraskuun lauluja, erityisesti kappale Syys sopi tunnelmaani. Samalla ulkona satoi ja tuuli repi lehtiä puista. Oli pimeää ja synkkää, minun syksyni.

Pimeyden keskellä on hyvä näkyä itse. Sitä edesauttamaan tein heijastimia. Neulahuovutin piparimuotin avulla sydämiä, joihin ompelin käsin heijastinkangasta. Naruksi laitoin pätkän satiininauhaa. Näitä onkin näkynyt jonkin verran viime vuosina. Nämä kaksi lähtevät Ukkosen pikkusiskoille. Taidan kuunnella sisäistä lastani, ja pistää molemmille oman kuoren. Minua harmitti pienenä, kun en saanut ikinä postia.

-Nna