Neulontain blogissa oli sukka-bingolotto. Arvonta aika on mennyt jo ohi, mutta aloin miettimään omaa suhdettani sukkiin. Käytän villasukkia paljon. Olen kova palelemaan ja lapsuudenkodissani oli aina talvella kylmät lattiat. Sen lisäksi sukkia tuli käytettyä saappaissa ja luistimissa. Minun sukittamisesta on huolehtinut äiti ja mummot. Lisäksi olen saanut muutamat sukat mummon kaverilta. Äiti neuloo sukat nallesta, toisen mummon sukissa on aina kalanruotokuvioita ja hänen kaverin tekemissä tiettyä pitsineuletta.
Itse olen alkanut neulomaan aktiivisesti vasta viime syksynä. Sitä ennen neulonta on rajoittunut lähinnä koulussa tehtyihin juttuihin ja muutamaan kaulaliinaan sen jälkeen. Amiksessa kuitenkin jouduin sukantekoon. Kaverini kertoi, ettei omista yhtä ainoaa paria villasukkia. Tästä järkyttyneenä päätin korjata tilanteen. Ostin isoveli-lankaa ja siihen sopivat puikot. Kantapään kanssa tappelin suuren käsityölehden ohjeen kanssa. Olisinpa silloin tiennyt käspaikasta, jossa on mielettömän hyvä kuvitettu ohje sukille. Mutta sain ne tehtyä ja kaverikin oli tyytyväinen.
Nykyään tykkään tehdä sukkia. Aina välillä siihen tulee ihan himo. Minua suorastaan harmittaa, etten tiedä kuka voisi kärsiä sukkavajeesta. Minulla kun on tuolla iso pussillinen nallea ja muutama kerä seiskaveikkaa. Sukat on kiva työ, koska ne valmistuvat nopeasti. Tällä hetkellä minulla on pieni sukkajemma kaapissa, koska tunsin himoa pieniä sukkia kohtaan, eikä lähipiiristä sellaisia löydy. Sieltä ne voi lähettää vaikka jonnekkin keräykseen jos ei muuta keksi.
Jos teen sukat muuten vain, teen yleensä ihan perinteisiä sukkia joissa on joustin varressa ja vahvistettu kantapää. Kavennuksena käytän 8-tahoista sädekavennusta. Tykkään neuloa perussukkiin raitoja tai muita juttuja mistä on helppo laskea silmukoita. Nyt neuleinnostuksen myötä olen tehnyt myös pitsisukkia. Mielestäni niitä on kiva tehdä ja niistä tulee kauniita. Mallikerrat ovat tarpeeksi pieniä, että niitä on helppo seurata. Nyt olen tuntentut pientä himoa palmikoita kohtaa, kun olen muiden blogeissa niitä ihaillut. En tosin ihan tarkkaan muista niiden tekoa, mutta olen koulussa tehnyt joskus palmikkolapaset, jolloin se ei voi olla kovin hankalaa.
Kaikista eniten tykkään neuloa sukkia seiskaveikan paksuisesta langasta. Valmista tulee tarpeeksi nopeasti minun makuun. Toisaalta nallesta tehdyt ovat ohuempia, ja siten kivempi käyttää esim. kengän sisällä. Noiden huivien vääntäminen on lisännyt huomattavasti kärsivällisyyttäni. Toisen sukan syndroomaa en pode. Enemmänkin ensimmäisessä sukassa mietin onko nyt tarpeeksi onko nyt jo tarpeeksi. Toisessa sukassa näkee aina missä ollaan menossa.
Perussukat tulee vanhasta muistista, mutta silmukkamäärän tykkään käydä tarkistamassa. Muuten teen täysin ohjeen mukaan. Olen vähän huono merkkailemaan asioita ylös, joten on kiva kun ne on valmiina paperilla. Tai jos merkkaankin, niin sitten juuri se lappu katoaa.. Se on kumma, jos kirjoittaa nenäliinaan, niistää siihen ja sitten ei löydäkkään ohjetta enää mistään. Nyt tilanne on helpottanut, kun sain Anopilta joululahjaksi muistikirjan. Olen pitänyt siinä päiväkirjaa ja kirjoittanut kaikki neulejutut ylös.
Itse suosin vahvistettua kantapäätä. Haluan elää illuusiossa, että se olisi vahvempi. Mielestäni sukat ovat entiset kun niihin tulee reikä. Ellei ne ole aivan tosi ihanat, jolloin voisin lähteä parsimaan. Äiti kertoi joskus jopa neuloneensa sukkiin uudet terät. Eli puretaan sukat muuten, mutta käytetään vanhat varret hyödyksi. Tykkäsin tuon tiimalasikantapään neulomisesta, mutta epäilen sen istuvuutta. Pitänee tehdä itselle sopivat testisukat sillä tavoin.
Sukat neulon ihan perinteisesti varresta varpaisiin. En ole edes kokeillut takaperin neulomista, mutta pitäisi varmaan kokeilla joskus. Se voisi autta langan loppumisen pelkooni. Teen melko lyhkäisiä varsia, koska pelkään langan aina loppuvan kesken. Nyt olen tekemässä jämälankasukkia mihin tuli 20 cm pitkät varret. Koko on. 42-43. Sain kulutettua yhteen sukkaan vain 61 g veikkaa.
Mitään sukkaniksejä minulla ei ole. Tosin ihmettelen sukkaohjeiden pohjan isoa pituutta. Itse teen pohjasta saman pituisen mitä jalka on. Mittataulukkona olen käyttänyt vauva-lehden kengänkoko taulukkoa. Oma kokoni on 37, eli sen pitäisi olla 22,6-23,6 cm pitkä. Piti oikein tehdä tarkistus ja kävin mittomassa jalkani; 22 cm. En myöskään luota pikkuvarvaskohtaan, vaan lasken kavennukseen menevät kerrokset ja sen mukaan sitten teen ne. Eli 7-veikassa minulla on 3 kerrosta sentillä, jolloin siitä on helppo laskea se pituus.
-Nna
tiistai, 25. maaliskuu 2008
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.