Viikonloppu on sujunut vauhdikkaasti. Perjantaina kävimme yksillä (huom. monikko, ei yhdelllä) Kalliossa. Lauantaina lähdimme jälleen Turkuun, tällä kertaa tupareita viettämään. Kävimme tutustumassa paikalliseen yöelämään, missä kohtasimmekin monta tuttua larppaajaa. Ilahduin tästä kovin, koska emme ole pitkään aikaan tavanneet. Tänään meillä oli ropea ja "teippileikkejä". Tiitta halusi kokeilla korsetin kaavan tekemistä niin, että vartalon ympärille kiedotaan tiukasti jesaria ja sitten paketti leikataan auki. Se näytti niin hauskalta, että minäkin sitten halusin..

Kuluneella viikolla monet asiat ovat ilahduttaneet minua.

Viimeksi porukoilla käydessäni pohdin Isän kanssa erästä tärkeää koulutukseeni liittyvää asiaa, jota en oikein kunnolla ymmärtänyt. Muutama päivä sitten postilaatikkoon ilmestyi kirjakaupan kuori, jota ihmettelin kovasti kerta en ollut tilannut mitään. Sieltä löytyi kirja, joka käsittelee vain ja ainoastaan pohtimaani asiaa. Tuntui mukavalta tulla yllätetyksi, ja samalla opiskelukin alkoi tuntua kivemmalta.

Innostuin myös valtavasti, kun Rja-täti tilasi minulta kaksi paria sukkia. Sain itse päättää värin ja mallin. #neulonnan naisilta sain paljon hyviä vinkkejä koon suhteen. Siellä sanottiin, että sukkien pitää ehdottomasti olla erilaiset, jotta parittaminen helpottuu. Nettilehti Ulla pelasti minut jälleen kerran, pitsisien sydänsukkien ohjeella. Jos joku ei ole vielä tutustunut, niin sieltä löytyy hyviä "tavallisten neulojien" kirjoittamia ohjeita. Molemmissa on ranskalainen kantapää ja lankana nalle. Tykästyin tähän uuteen aniliininpunaiseen väriin. Päivän sukkaluku: 38.

1936588.jpg

Tänään hittijuttu on ollut neulottu tiskirätti. Muutamassa blogissa olen sellaisia nähnyt, ja pitihän minunkin sitten heti saada. Ostin kerän Novitan bambua ja lähdin tikuttelemaan 4 o, 4 n neuletta 48 silmukalla. Tein rätistä suorakaiteen muotoisen, jotta sen voi sitten taittaa kahtia. Bambu imee hyvin nestettä ja rätti tuntuu hyvältä kädessä.

1945532.jpg

Ja arvatkaa mitä sain tänään valmiiksi.. Äitin rohkaisemana aloin tekemään boleropaitaa itselleni. Aluksi en kertonut siitä juuri kenellekkään, sillä olin vakuuttunut siitä, että tämä varmasti ufoutuu tai lentää roskiin. Edellisen villapaidan alku oli vielä tuoreessa muistissa. Olen ylpeä. Sain neulottua näinkin ison työn, tämä sopii päälle ja näyttää siltä miltä pitääkin. Ja tähän upposi monta kerää kid mohairia, jotka ovat tuolla lankalaatikossa pyörineet. Ja nyt voin tehdä jonkun ihan "oikean" villatakin tai paidan, koska sain tämänkin valmiiksi. Kuvaa tulee myöhemmin, kun saan tätä hieman höyrytettyä ensin.

-Nna

Ps. Kävelystä häiriintyneiden alakerran naapureiden terassille oli ilmestynyt iso kasa lainalaatikoita. Niitä on myös pakattu ahkerasti autoon ja ajettu pois. Kyllä kummasti hymyilyttää siitä ohi kävellessä.