Sukat ovat vieneet minut mennessään. Olen esitellyt vasta kaksi paria, mutta epäilyttävästi tuo sukkapino on vain kasvanut.. Huomaan ajattelevani paljon sukka-ajatuksia ja hiplaavani vain sukkalankoja. Päätin, että tässä vaiheessa on hyvä hieman irrottautua niistä, ettei tule yliannostusta. Mutta silti sorruin ihanaan aniliininpunaiseen nalleen kaupassa. Mutta sitä tarttui vain kerän verran matkaan. Sen sijaan kannustin äitiä täydentämään sukkalankavarastoaan, varsinkin kun ihan vain hieman kävin verottamassa sitä. Minulta kun ei noita sinisiä lankoja juuri löydy.

Lauantaina kävin äidin ja mummon kanssa markkinoilla. Oli oikein mukavaa ulkoilla ja katsella ihmisiä. Kerroin ihastuksestani keltaiseen väriin, johon äiti totesi, että se on huono ötököiden kannalta. En ollut huomannut asiaa aikaisemmin, mutta juuri sinä päivänä kaikki keltaiset asiat olivat täynnä niitä. Sain talveksi hunajaa ja täytettä maustevarastoon. Ostin kaikkea minulle erikoista, kuten katajanmarjaa ja savusuolaa. Lankojakin olisi löytynyt, mutta ne olivat kovin paksuja. En oikein tiedä, mihin paksua lankaa voisi käyttää.

Hahtuvavarastoa kevensin hieman tekemällä parin patalappuja ja lapaset. Jälkimmäisistä en vielä ottanut kuvaa, kun ne olivat hieman kosteat. Patalaput tein Nepal-myssyn idealla. Jaoin silmukat viidelle puikolle ja lisäsin joka kerroksella puikon päässä. Lopuksi virkkasin kierroksen lappujen ympärille punaisella hahtuvalla. Huovutin koneessa 60 asteessa. Pinta huopui, muttei muuttunut jäykäksi. Jos oikein tarkasti katsoo, pinnassa voi nähdä tähtikuvion. Käytin 3,5 puikkoja ja neuloin hahtuvan seuraksi viron villaa.

1881383.jpg

-Nna