Eilen oli juuri sopiva sadepäivä askareiden tekemiseen. Otin makurin ja keittön verhot alas pestäväksi. Pyöritin niiden seurana neljä koneellista pyykkiä. Möksältä olin saanut raparperiä, mistä tein piirakkaa. Mietin itsekseni, että meidän kevät/kesäperinteisiin se ei kuulu. Muistan syöneeni sitä aikanaan vain Idin kotona. Bussissa miettiessäni asiaa minulle tuli mieleen Idin veli, joka söi kesäisin raparperejä suoraan puskasta. Kerran hän nauratti Rja-tätiämme ilmeellään, kun raparperi oli niin hapanta.

Tämän ohjeen löysin googlettamalla. Tein piirakasta kolme versiota. Yhden töihin, yhden kotiin ja yhden harakoille. Jätin yhden piirakoista tuohon kuistille jäähtymään kaupassa käynnin ajaksi. Kotiin palatessani näin naapuritalon katolla harakan suussaan jotain. Meiltä päin kuului kraakkunaa. Siinä vaiheessa arvasin piirakan olevan mennyttä. Maistui hyvin niille, kuten myös siellä jäähtynyt lasagne. Puutyötyttö pelotteli minua, että mitä ties lintutauteja olen voinut saada, kun olen ennenkin siellä jäähdyttänyt. Kovasti tuota mietin sitten illalla ja totesin, ettei talvella ole lintuja. Silloin ne eivät ole voineet olla kiusanani.

Mahtava Raparperipiirakka

2 kkp piimää
2 kkp sokeria
2 munaa
100-150 g margariinia
4 tl leivinjauhoa
1 tl soodaa
vehnäjauhoja

raparperia

Kaikessa yksinkertaisuudessaan taikina-ainekset sekoitetaan keskenään, jauhoja laitetaan sen verran että taikinasta tulee sopivan löysää. Kaadetaan pellille leivinpaperin päälle ja ripotellaan raparperit pinnalle. Sitten vaan uuniin, ~180 astetta, valmista on kun näyttää hyvältä.


Tarjosin piirakkaa vanilijakastikkeen kanssa, ja se sai kovasti kehuja. Töissä muutama ihminen pyysi reseptiä ja eräs halusi mennä tulevan miehensä sijasta minun kanssa naimisiin, kun leivon niin hyvin. Ihmettelin tuota leivinjauheen määrää, mikä ohjeessa on. Olen tottunut, että hapanmaitotuotteiden kanssa käytetään soodaa. Mutta piirakasta tuli hyvää noin.

1657199.jpg

Illalla sitten ompelin vielä meille verhot. Olen aina pitänyt paneeliverhoja typeränä keksintönä, mutta nyt meillä on sellaiset. Nuo normiverhot tuntuvat vain olevan tiellä ja rutussa. Näköesteeksi ja leffan katsomista varten hankimme rullaverhon. Ikeasta hankimme sellaiset "metallikepit", jotka pitävät verhot suorassa ja paikoillaan. Verhot luovat kivasti valoa ja pirteyttä, nyt kun tuo uusi ruokapöytä on niin tumma. Samalla se luo erillisen tilan tuntua, kun olkkarissa on punaisia juttuja ja keittiössä vihreitä.

1657210.jpg

Kolmen päivän vapaa tuntui ihanalta. Tänä aamuna meninkin jo ihan mielelläni töihin. Huomenna ilta, ja sitten öitä. Onko ehdotuksia, mikä olisi hyvää yöneulottavaa. Tarpeeksi yksinkertaista, mutta siinä pitäisi olla jotain mikä pitää hereillä. Ei mielellään mitään tarkkoja säännöllisiä langankiertoja tms.

-Nna