Tänään on ollut aivan ihanan keväinen päivä. Olisin kovasti tahtonut kuvata Minttumaarin heti kun sain sen pingotuksesta, mutta sunnuntai oli ikävän harmaa. Onneksi tänään aurinkoa riitti siihen asti, että Ukkonen tuli töistä kotiin ja saatiin syötyä. Ennen joulua mietin, mitä ihmiset oikein neulovat keväällä ja kesällä. Minä hurahdin huiveihin, nytkin on yksi puikoilla.

Ihmettelen ja ihailen omaa kärsivällisyyttäni. Aloittelijan tietämättömyydestä johtuen olen neulonut tuon huivin puolitoista kertaa. Mallina oli Minttumaari ja lankana Sny:ltäni saama ihana 100 % villa. Menekki oli 5,5 pyöröpuikoilla tasan 150 g. Toistin 2 mallikertaa 12 kertaa.

1425242.jpg
Huivin leveys on 183 cm ja pituus niskasta huipukkaan 92 cm.

1425277.jpg
Ukkonen ihaili kykyäni näyttää järkevältä. Hatun olen tehnyt joskus huovutuskurssilla. Ja epäselvyyksien välttämiseksi, se ei ole haltian päähine, ei tonttulakki tai noidan hattu vaan Nuuskamuikkuspipo. Tykkään siitä kovasti, mutta se lähtee helposti tuuleen mukaan. Tässä kuvassa värit ovat melko lähellä sitä oikeaa.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Kuljin sunnuntaina koko aamun ympäriinsä huivin kanssa ihailemassa itseäni. Samalla se ratkaisi ongelman mitä pistän Mummon juhliin päälle. Tein muutama vuosi sitten itselleni lenigin missä on valkoisella pohjalla vihreitä ruusuja. Minttumaarissa on täysin samoja vihreitä mitä siinä. Lähisuku on jo sen kyllä nähnyt, mutta onneksi sinne tulee muitakin.

1425338.jpg
Aamulla kävin varmuuden vuoksi räppäämässä siitä kuvan sovitusnuken päällä siltä varalta, jos aurinko ei enää illalla paistaisikaan.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä valmistui jämälankasukat. Päättelin ne samalla, sillä niille löytyi heti ottaja. Kokki-ystävämme kertoi kuluttavansa niitä paljon töissä, joten häntä saa kuulema sukittaa ja varustaa neuleilla niin paljon kuin haluaa. Onko kenelläkään hyvää miehelle sopivaa kaulurin ohjetta? Hän kuulema tarvitsisi sellaisen.. Ajattelin vain, että jos tulee joskus hetki jolloin ei tiedä mitä neuloisi, niin voisi kokeilla sellaisen tekoa. Takaisin sukkiin. Ne on neulottu kaikista mahdollisista seiskaveikan jämistä, menekki oli päättelyn jälkeen 120 g. Varsi on 20 cm pitkä ja koko on n. 42. Innostuin ehkä hieman liikaa noista raidoista..

1425179.jpg

Tänään olen taas käyttänyt päiväni pohtimalla erilaisia asioita. Yksi ihmettelyn aihestani on perunoiden syönti. Jos ruokana on perunaa ja kastia, niin minä murskaan aina ne. Sen sijaan Ukkonen lohkoo ne ja syö silleen normaalisti palasina. Minusta se on jotenkin täysin käsittämätöntä. Uudet perunat tykkään syödä kokonaisina, mutta suosin sellaisia vain hieman peukalonpäätä suurempia. Ja niissä vika pottu on aina voipottu. Niin on Mummo opettanut.

Kävin tänään yhdessä tutkimuksessa ja samalla poikkesin Mummon luona käymään. Sain siellä itseleivottuja sämpylöitä ja kotijuustoa. Siitä tuli niin nostalginen olo. Samoin kuin Rja-tädin tomaatintaimista, joita mummolla oli aina keväällä kasvamassa. Ne tuoksuu niin ihanilta. Sitten kohta kun tulee lämpimämpää narissit tulevat piilostaan ilahduttamaan minua.

Mummo kertoi, että Pikkuveljeni oli ottanut tatuoinnin. Kauhistuin siitä kovasti, sillä näin heti mielessäni suomileijonan mistä hän on nyt kovasti puhunut. Uhkailuni puhtaasta neulasta huolimatta tulevasta hivistä, hepatiitista ja intialaisesta hyppykupasta eivät siis tehonneet. Helpotuksekseni kuva oli ihan siisti, ja ennen kaikkea, ei suomileijona!

Energistä ja neulerikasta kevään odotusta kaikille!

-Nna