Minulla on nyt viimeisen vuoden ajan ollut työn alla ruokaryhmän kunnostusprojekti. Koska en kuitenkaan omaa juurikaan puutyölahjoja, tarkoitti kunnostus minun kohdallani lähinnä maalausta. Isä sitten naputteli tuolit ja pöydän siihen kuntoon, että ne eivät heti hajoa käytössä.

Jostain syystä olin saannut päähäni, että vanha maali pitää raapia kokonaan pois ennen kuin uutta voi laittaa tilalle. Aloitin tuosta pöydästä. Sitä sitten rapsuttelini aina kun olin maalla vanhempien luona käymässä. Hermothan siinä meni- harvinaisen tylsää hommaa. Kun sitten kävin ostamassa maaleja, kertoi ystävällinen kauppias, että riittää hyvin jos vain hioo vanhaa maalia sen verran, että uusi tarttuu päälle. Tuoleja ei sitten todellakaan rapsuteltu:)

Väriksi valitsin tuollaisen jugend-kauden vaaleanvihreän, joka luonnossa ehkä aavistuksen voimakkaampi kuin kuvassa. Maali oli muistaakseni jotakin Tikkurilan vesiliukoista perinnemaalia. Se levittäytyi oikein hienosti vaikka suti olikin huono. 

Vaikka vaivaa piti nähdä oli se sen arvoista. Ruokaryhmä on nimittäin alunperin isoisoäitini ja sen on nikkaroinut kylän puuseppä. Erityisesti kuitenkin minua ilahduttaa se, että taas saatiin jotain kierrätettyä ja maailma pelastuu !:)

1919841.jpg

-Idi