Kävimme tänään Hämeenlinnassa kesäretkellä. Ensimmäiseksi kävimme Nanson tehtaanmyymälässä, joka oli minulle pettymys. Olin elätellyt toiveita, että siellä olisi jotain järkeviä vaatteita, eikä niitä kamaluuksia mitä kaupat on täynnä. Tykkään Nanson vaatteista, mutta nykyiset mallit ovat ihmeellisiä ja oudosti mitotettuja. Myöskään juuri nyt niissä olevat kuviot eivät miellytä.

Sitten ajoimme keskustaan ja iskimme auton parkkin. Aloitimme siitä sitten jalkaisin päivämme turisteina. Ensimmäiseksi suuntasimme Hämeen linnaan. Ulkoalue oli hieno, tykkäsimme kulkea siellä. Linnan sisätiloihin kävimme tutustumassa kahdestaan, vaikka lippuun olisi kuulunut opastettu kierros. Sisällä oli paljon portaita ja ovia. Ne oikeastaan jäivät vain mieleeni. Olen huono museoissa kävijä.

Kävin myös pyörähtämässä Villa mokassa, mutta lähdimme melkein heti pois. Minua alkoi ahdistamaan ainoana asiakkaana olo pienessä liikkeessä. Tätä tapahtuu useasti muutenkin, siksi olen verkkokauppojen ja markettejen ystävä. Saan ostella ja miettiä rauhassa. Äkkinäisellä vilkaisulla en nähnyt mokkasukkaa muualla kuin ikkunalaudalla, josta en viitsinyt sitä mennä katsomaan. Mutta nyt olen nähnyt livenä sen, mistä niin monessa blogissa on puhuttu.

Kun olimme kierrelleet kaupungissa kylliksi, lähdimme ajamaan kohti Aulangon luonnonsuojelualuetta. Se sopi täydellisesti kaupunkilaiselle luonteelleni. Siinä oli yksisuuntainen tie, jossa oli aina välillä parkkipaikkoja joista sitten pääsi kävelemään metsään, rannalle tai katsomaan nähtävyyksiä. Tykkäsin aivan valtavasti siitä, suosittelen kaikille jos satutte liikkumaan siellä suunnalla. Metsä oli luonnontilassa, mutta tiet ja polut olivat hyvin hoidettu ja miellyttävä kulkea. Puolessa välissä oli jätskikiska, josta sai iiison tötterön aidolla vohvelilla.



Puiston lammessa uiskekenteli joutsenpariskunta. Ne pysyivät hyvin paikallaan, kun siinä oli joku lapsiperhe niitä ruokkimassa.



Myös muut halusivat päästä osingolle...

Juuri ennen puistosta poistumista bongasimme tämän rakennuksen. Puistosta löytyy myös muita paikkoja romantiikan nälkäisille, ainakin tämän artikkelin mukaan.



Kiviröykkiön kierrettyämme löysimme Onnentemppeliin portaat.



Rakennus oli minusta ihastuttava. Se toi mieleen jotenkin prinsessa ruususen tornin. Onnentemppeli on ilmeisesti rakennettu 1890-luvulla puiston perustamisen yhteydessä. Pysähdyspaikan vierssä oli kyltti, jossa kerrottiin temppelin nimeen ja sijaintiin kivisellä kummulla liittyvän symboliikkaaa. Puiston rakennuttaneen Eversti  Hugo Staderskjöldin kerrotaan sanoneen näin.

"Onneen ei kuljeta joka miehen vaellettavia valtateitä,
eikä matka sinne ole helppo,
vaan jokaisen on omia teitään,
vaivojansa säästämättä sinne pyrittävä."

-Nna