Minulla on niin paljon asioita joita haluaisin pohtia jonkun kanssa, joten tulin kirjoittamaan niitä tänne. Ukkonenkin mokoma kirjoittaa kuumeisesti hahmoja muutaman viikon päästä olevaan peliin. Minua on onnistanut ihan urakalla. Voitin sukkasadon arvonnassa sukkalankaa ja Kipakan blogista jotain mitä en vielä tiedä. Varmuuden vuoksi kävin ostamassa tänään kaksi riviä lottoa, jospa tämä voittoputki vielä jatkuisi. Yritin olla hirveän cool, ikään kuin lottoaminen olisi minulle ihan jokapäiväistä. Silti meinasi mennä sormi suuhun, kun myyjä kysyi, että laitetaanko jokereita. Minä en tiedä mitä sellaisilla tekee, joten ne jäi ottamatta.

Olen nyt alkanut seuraamaan vähän aktiivisemmin Ravleryä, ja löysin sieltä hauskan keskustelun koulun käsityötunneista. Mitä muistoja niistä on mieleen jäänyt. Meidän ala-asteen opettaja on kyllä ollut hyvä tyyppi. Ensimmäiseen lapaseeni mahtui kaksi kättä, ja sain vapautuksen toisen tekemisestä. Säärystimestäni tuli niin leveä, että se mahtui päähäni. Kun tein siihen nauhan ja sidoin päästä, tuli siitä pipo. Eikä pipot tarvitse paria. Ja silti minulle jäi kokemus, että olen ihan hyvä käsitöissä ja sain jonkun kahdeksikon numeroksi.

Samainen opettaja kuvistunnilla arvosti värieni käyttöä, vaikken olekkaan teknisesti hyvä piirtämään. Ylä-asteella sitten aloin vihaamaan kuvista. Mietin, miten kauaskantoiset vaikutukset erilaisilla kokemuksilla on. Olen saanut kuulla olevani epämusikaalinen, jonka vuoksi en laulanut pitkään aikaan julkisesti ikinä. Nyt olen hieman eheytynyt ja lauleskelen kotona ja sitten saunassa larppaajien kanssa.

Tänään myös pohdin kommentointia. Minusta on ihana lukea kommenttejanne, vaikken niihin mitään yleensä vastaakkaan. Aloin miettimään, toistanko hirveästi itseäni ja häirtseekö se kommentin saajia. Käytän kamalasti sanoja ihana, kaunis, hieno, kivan värinen.. Mutta usein ne kuvaavat parhaiten sitä mitä ajattelen.

Ja sitten itse käsitöihin. Tämä huivi on ollut jo kovassa käytössä, mutta yhteisen kuvaushetken löytäminen vei aikaa. Sain kevään snyltäni Miinalta vyyhdin tuntematonta luonnonvalkoista lankaa. Se sai kylpyveteensä 100 g sipulinkuoria, ja kun värjääminen ei meinannut onnistua suolasta ja etikasta huolimatta, lisäsin joukkoon pari kopausta ruokasoodaa. Se toimikin hyvin, langasta tuli vaalean toffeen väristä, kuten anoppi hyvin asian sanoiksi muotoili.

Huivi on ihanan pehmeä ja paksu. Pelkäsin koko ajan langan loppuvan kesken, mutta sitä jäi vielä nökönen ylikin, kun en uskaltanut enää uutta mallikertaa aloittaa. Ohjeena on samainen Ziinan kevät, mitä käytin mummon huivin neulomiseen. Ja mummo on jopa käyttänyt sitä ilman eri käskyä. ;) Ohjeen oppii nopeasti, sitä on kiva neuloa ja tykkään jäljestä.

2073120.jpg

-Nna