Minä tykkään purkaa. Neuloksia on jostain syystä paljon kivempi aloittaa kuin lopettaa. Pitkällisen taistelun jälkeen sain kuitenkin mohair-huivin valmiiksi ( ohje Novitan, lehden nro pitää vielä selvittää). Epäilen, että syynä äkilliseen käsityövimmaan on graduilun välttely. Mutta yhtäkaikki, on mukavaa, että jotain valmistuu, jos en minä, niin edes huivi.

Tuo Rose Mohair on muuten mukavaa lankaa, mutta sen kanssa ei juuri virheitä saisi tehdä, koska purkaminen on varsin hankalaa. Kuitenkin kun kuviota vähän aikaa opiskeli, alkoi homma luistaa. Kolmiohuivi päätyi lahjaksi ystävälleni Maarulle, joka juhlii synttäreitään lauantaina. Tapani mukaan jätin työn päättelyn viime tinkaan, joten en kerinnyt sitä venyttämään.

Sankari huivi kaulassaan( taas kerran kamerankäsittelytaitoni jättävät toivomisen varaa).

Sen lisäksi, että kävin lahjomassa Maarua, kävin katsomassa hänen uutta "murukkaansa"; kääpiösnautserin pentua, Pedroa. Kylään sattui myös Maarun serkun koiravauva, Peppi, ja minun koirakuumemittarini alkoi hehkumaan punaisenaan.

Pedro!

Peppi!

Syksy on ollut hirvittävän kiireinen. Kaikki viikonloput ovat täynnä tupareita, koulunalkamisjuhlia ja synttäreitä. Viime viikonloppunakin juhlistimme Katku-ystäväni valmistumista Kaija Koon- keikan merkeissä. Vaikka olenkin innokas hippaaja, alkaa bilejalka jo vähän painaa... Ehkä olisi aika vähän hiljentää tahtia ja saada loppuun muitakin projekteja kuin käsitöitä. Lauantain vietänkin rauhallisesti velipojan kanssa shoppaillen, minkä jälkeen Nna liittyy seuraamme minun luokseni ja laitamme ruokaa sekä pelaamme lautapelejä yhdessä. Kiva viettää lunkkia serkkulaatuaikaa!

-Idi