Nyt on retket retkeilty. Intensiivipäivillä oli oikein hauskaa, vaikka menomatkalla tunnelma bussissa olikin vähän negatiivien. Ihmiset eivät arvostaneet sitä, että koululla piti olla jo 7.30. Sen lisäksi saimme aivan ihmeellisen bussikuskin. Ajoimme koko matkan motarin sijasta jotain kärrypolkuja, ja saavuimme lopulta paikalle tunnin myöhässä. Paikalle päästyämme tunnelma alkoi kuitenkin piristyä. Saimme tutor-paidat, jotka monet laittoivat heti päälle. Ohjelma oli mielenkiintoista, ja sitä oli sopivasti. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa oli eri toimipisteen opiskelijoita. Näin saimme lisätietoa koulutusaloista, joita omassa toimipisteessä ei ole. Illalla saunoimme, uimme ja paistoimme makkaraa. Minäkin heitin talviturkin. Tunnelma oli vähän kuin leirikoulussa, sillä erotuksella, että tupakointi oli sallittua, paikassa oli baari, ja poikien huoneeseen meno ei ollut kiellettyä.

Aamulla väsyneenä ihmettelimme, kuinka riparilaiset jaksavat riekkua yöt läpeensä. Aamiaisen syötyämme jakauduimme toimipisteittäin, ja aloimme suunnittelemaan tulevia fuksiaisia ja muita juttuja uusien opiskelijoiden pääänmenoksi. Pelasimme myös mölkkyä, jossa sain olla kirjuri. Olin aivan innoissani tästä, sillä tykkään tehdä listoja. Samalla huutelin kenen vuoro on tulla heittämään, ja kuka johtaa kierroksen jälkeen.

Perjantaina en ehtinyt kotona muuta, kuin pakata kassin ja nukkua. Seuraaavana aamuna kaverimme tuli hakemaan meidät ja lähdimme ajamaan kohti eräsavua. Pelipaikka oli entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu. Ihmeeksemme kaikki pelaajatkin olivat ajallaan paikalla ja proppautuneena. Tämä on yleensä harvinaista larpeissa. Minä pelasin kamaripalvelija Abigailia, kuvassa vasemmalla. Oikealla on olutemäntä Mariella of Ermtraud, jota Tiitta pelasi.



Peli oli todella antoisa. Hahmoni oli tarpeeksi yksinkertainen, eikä kontakteja ollut liikaa. Silti Abigaililla oli omat juonet pelissä. Sain myös huomata, että keittöissä on parhaat bileet. Yksi parhaista asioista oli ruoka, mihin kokkimme T oli panostanut paljon. Sitä oli valtavasti. Söimme nautaa, sikaa, lammasta, ankkaa, kanaa, makkaraa, savulohta ja -siikaa. Lisukkeena oli kahta erilaista kastiketta ja muhennosta, perunoita, leipää, jättimäinen goudakiekko ja munia. Ruoka huuhdottiin alas simalla, kotikaljalla ja mehulla, joka proppasi viintä.

Suurin osa porukasta oli minulle entuudestaan tuttuja, ja monet heistä hyviä ystäviäni. Ilahduin kovasti huomatessani, että eräs aseenkantajista oli sama kaveri, joka oli ollut potilaani edellisen viikonlopun pelissä. Kun pääsimme aloittamaan pelin niin aikaisin, niin se loppui hyvissä ajoin. Sitten pääsimme saunaan. Se on juuri sellainen kuin saunan pitääkin, eli iso ja puulämmitteinen. Minusta oli parasta, kun sain istua ison joukon kanssa saunassa ja laulaa. Myös pronssiottelu oli paljon jännempi, kun sitä sai katsoa isolla porukalla.

Ukkonen pelasi Sir Martin Olandaun aseenkantajaa. Olandaun suvun värit olivat punainen ja kulta, joka sopi minulle hyvin. Lisäsin vain aikaisemmin ompelemaani tunikaan kultanauhaa, ja Ukkosen vaateongelma oli ratkaistu.



Käsitöistä voisin mainita vielä sen verran, että Pirkka-lanka ja knit picksit olivat ihana yhdistelmä. Olin aivan myyty uusien puikkojen keveydestä ja kaapelin "pehmeydestä". Silti en saanut mitään aikaiseksi, vaikka aloitin yhtä huivia nelisen kertaa. Jouduin vain toteamaan, että ehkä tämä malli ja lanka ei sovi yhteen. Ainakaan juuri nyt.

-Nna