Serkkuni Idi on saanut minut jostain syystä aivan valtavan innostuneeksi vapusta. Yksi syy siihen voi olla se, että meillä (tai ainakin minulla) oli todella hauskaa keskenämme viime vuonna. Huomaan myös, että neulomukseni alkavat muuttumaan vuodenajan mukaisesti keväisemmiksi ja kesäisemmiksi. Sain viime postauksen kevätpipojen omistajille tehtyä nyt ne kesäpipotkin. Ukkonen kävi toimittamassa ne perille ja laittoi minulle viestiä sen jälkeen "lapset olivat ihastuttavia ja pipot pääsivät heti käyttöön :)" Kuulema olivat kulkeneet sisällä ne päässä.

Tosiaan Tyttöitiön synnyttyä annoin heille lahjaksi muutamia tekemiäni neuleita, joista yksi oli tämä hattu. Hänen äitinsä kertoi sen olevan oikein mieleinen, mutta jääneen jo pieneksi. Väritoivetta kysyessäni sain vastaukseksi, että pipossa voisi olla vaikka vihreää ja vaaleanpunaista, mutta he olisivat ilahtuneita minkä värisestä piposta tahansa. Koska tykkään itse kirkkaista väreistä ja jos ikinä saan lapsia, aijon heidät myös pukea sen mukaisesti, valikoitui kirkkaan vaaleanvihreän kaveriksi fuksianpunainen. Ohjeena oli vanha tuttu Kruunupipo Ullaneuleen sivuilta. Kruunuosa on neulottu 4 puikoilla yksinkertaisesta paksuhkosta puuvillasta ja siinä on yhdeksän sakaraa. Pipo-osassa on 90 silmukkaa ja se on neulottu 3,5 puikoilla Dropsin Safran-langasta.

Ja koska olen itse ollut sisarkateudesta kärsinyt lapsi, en tietenkään voinut jättää hänen isoveljeään ilman pipoa, vaikka tosiaan mietin, olisiko se jotenkin liian "lapsellinen". Ajatusta uhmaten tein kymmenen sakaran kruunun ja neuloin bambu-puuvillasta 108:lla silmukalla pipo-osan. Tein reikäneulosta harvempaan, ettei piposta tulisi niin pitsisen näköinen. Ja lopuksi taas menin ja sovitin toisen pipoa omaan päähäni. :P Aina epäuskon iskiessä miettiessäni pipon mahtumista jotenkin omaan päähäni muistan entisen opettajani, joka aina muistutti, että lapsen pää on yllättävän suuri. Ja lastenvaatteita ommellessa kaula-aukon pitäisi olla sellainen, että siitä saa oman päänsä läpi, ellei kyse ole aivan vauvasta.

-Nna-