Eilen oli varsin mukava päivä. Kävimme Idin kanssa lounaalla Kampin kauppakeskuksen mainiossa italialaisessa ravintolassa. Suosittelen poikkemaan, jos sattuu olemaan siellä päin. Kävimme myös tutustumassa ihmisten ostoskulttuuriin ja vielä lopuksi nautimme kakkua Aleksin cafe Ursulassa. Tykästyin paikkaan #neulonnan tapaamisessa. Tapaaminenhan on jälleen ensi maanantaina, mutta taidan jättää väliin, sillä se on myös ensimmäinen harjoittelupäiväni.

Ukkosen päästyä töistä junailimme kotiseudulleni. Vilkutin kovasti auton ikkunasta nähdessäni kummityttöni ja hänen äitinsä. He poikkesivat sitten käymään porukoideni luona, mikä oli mukava yllätys. Jälleen pääsin ihastelemaan, kuinka reipas tuo meidän kummityttömme onkaan.

Ilahduin myös veljeni näkemisestä. Yllätyin siitä, kuinka hyvin hän ajoi. Kortti on ollut vasta reilun kuukauden, mutta sinä aikana on kuulema jo kymmenentuhatta kilometeriä tullut ajettua. Minua hymyilytti, auto oli juuri sellainen kuin hän oli haikaillutkin. Takapenkillä istuessa tuntui, että poppien jytinä olisi voinut aiheuttaa rytmihäiriöitä. Penkit sekä ratti oli päällystetty ja autosta löytyi kaksitoista hajukuusta. Junarahat vaihtoivat omistajaa, ja me saimme kyydin ihan kotiovelle asti. Tätä palvelua tulemme käyttämään jatkossakin. ;)

***

Kaikki alkoi siitä, kun halusin käyttää vaaleanvihreän bambulangan jämän loppuun. Kaapissani sattui olemaan juuri samaista sävyä oleva saippua, ja muistin Ullan Kylykavereiden ohjeen. Tapani mukaan sitten vähän innostuin, ja tein toisen mokoman Tennesseestä. Sitten kylläistyin malliin, joten punainen ja toinen Tennessee pussukka on ihan oman pään tuotosta.



-Nna