Varoitus: Sisältää paljon henkilökohtaisia matkaelämyksiä ja havaintoja, mutta kahdeltasadalta tärähtäneeltä "tässä Esko astuu laivasta ulos"-kuvalta vältytte.

Nyt on reissut reissailtu ja kotiuduttu. Matka oli oiken onnistunut ja nyt on hyvä jatkaa tyytyväisenä lomailua. Varasimme Eckerö Linelta hotellipaketin, hotelliksemme valitsimme Reval Hotel Centralin vanhan kaupungin tuntumasta. Tämä oli eka kerta Nordic Jet Linella, ja voin suositella. Matka meni mukavasti ja suurin osa henkilökunnasta oli ihan suomalaista. Asialla sinäänsä ei ole mitään väliä, kiinnitin siihen vain huomiota. Tämä oli ensimmäinen kerta kun yövyin ihan hotellissa. Riiassa olimme sellaisessa hostellissa, jossa oli kylmä, melko kovat patjat ja äänieristystä ei ollut. Kuulimme, kun naapurihuonessa käännettiin kylkeä yöllä. Sängyt natisivat sen verran lujaa. Tämän kokemuksen pohjalta olin hyvin tyytyväinen hotelliin. Se oli siisti, sopivan lämpöinen, siellä oli oma vessa, mukava vuode ja ylen tv-kanavat. Aamiainen kuului pakettiin, ja se oli myös erinomainen.

Olemme syöneet reissun aikana varmaan viikon tarpeeksi. Tiistaina vietyämme tavarat kävimme hotellin lähellä olevassa sushibaarissa. Valinnan varaa oli yllättävän paljon, me löysimme kolme muutakin vastaavaa paikkaa. Ruoka ja palvelu olivat molemmat hyviä. Mutta paikka oli ehkä vähän liian "hieno" minun makuuni.

Illalla kävimme myöhäisellä päivällisellä kymmenen pintaan. Halusin mennä keskiaikaiseen ravintolaan Olde Hansaan. Paikka on usein täynnä, joten pöytävarauksen teko voi varsinkin viikonloppuna olla paikallaan. Olin aivan myyty. Ravintolassa valonlähteinä oli ainoastaan kynttilöitä ja pienet ikkunat. Mitään häiritseviä nykyaikaisia juttuja, kuten vaikka tv:tä ei ollut. Jopa vessa oli naamioitu puuceen näköiseksi, ja kädet pestiin sellaisesta kannusta tulevalla vedellä. Tarjoilijat olivat pukeutuneet päästä varpaisiin paikan hengen mukaisesti keskiaikaisesti. Naisilla oli päässään hilkat ja jopa kengät olivat tyyliin sopivat. Paikassa oli paljon kahden hengen pöytiä, jolloin tunnelma oli intiimi. Palvelu oli todella ystävällistä, nopeaa ja saimme sen suomeksi. Meidän oli pakko palata sinne vielä keskiviikkona lounaalle.

Ja ruoka, se oli hyvää. Samoin, kuin talon olut. En tiedä kummasta kertoisin ensin. Maistoimme kaikki kolme maustettua olutta läpi, enkä osaa päättää mikä niistä olisi suosikkini. Siellä oli tummaa hunajaolutta, tummaa wahvaa yrttiolutta ja vaaleaa kaneliolutta. Illalla söin maistelulautasen jossa oli riimilihaa, linnunmaksaa ja kielisylttyä. Niiden seurana oli viiriäisen munia, sipulihilloketta, lämmintä pähkinäleipää ja tuorejuustoa. Maut olivat minulle uusia, mutta hyviä. Seuraavana päivänä söin lihakeittoa, joka on varmaan parasta ikinä (heti savuluukeiton jälkeen). Siinä ei ollut muuta kuin liemi, lihaa ja sipulia.



Kotiin tuomiseksi ostimme Olde Hansa kaupasta keskiaikisen keittokirjan joka on ihan suomeksi kirjoitettu ja larppikäyttöön puisen kamman. Ukkonen on jo suunnittelemassa talvelle keskiaikaisia pitoja, jonka ympärille voisi sitten rakentaa jonkun kevyen pelin. Tosin ohjeita täytyy varmasti vähä kokeilla etukäteen kotona.. ;) Ukkonen puolestaan haluaisi kokeilla oman oluen panemista ja maustamista.



En kierrellyt aktiivisesti etsimässä lankakauppoja, mutta vanhassa kaupungissa tuli muutama sellainen vastaan. Ostin pari kerän hahtuvaa ja vironvillaa kotiin tuomiseksi. Ukkonen löysi itsellensä vaatteita ja uudet kengät. Jälkimmäiset tulivat todella tarpeeseen, sillä koko tiistai päivän satoi, ja hänen kengän pohjassa oli reikä. Oli oikeastaan aika ihana kävellä sateisessa kaupungissa. Kävimme Viru-keskuksessa shoppailemassa ja katselemassa nähtävyyksiä. Sade oli karkoittanut monet turistit sisätiloihin, ja saimme nauttia rauhassa kaupungista. Keskiviikkona paistoikin aurinko, jolloin kaikki näytti ihan erillaiselta. Myös suuret turistijoukot olivat saapuneet.



Matkan aikana kuuntelin kiinnostuneena ihmisten juttuja. Keski-ikäisten rouvien keskustelua siitä, kuinka Stoccan alesta ei löytynyt siis yhtään mitään, ainakaan noita pieniä kokoja. Toinen heistä kauhisteli myös sitä, kun hänen tyttärensä paino on yli sallitun rajan, eikä terveydenhoitja ole puuttunut asiaan. Kahvilassa katselin nuorta suomalaisnaista, joka yritti kovasti englanniksi kysyä, olisiko heillä rasvatonta maitoa erikoiskahvia varten. Epäilin mielessäni, että suomeksi sama asia olisi ehkä ymmärretty.. Laivalla toinen nuori nainen kauhisteli sitä, kun ligh colaa ei löytynyt, tavallinen kun on niiiiin makeaa. Minusta asia on ihan päin vastoin, usein keinomakeutetut juomat ovat ihan hirveän äiteliä.

Laivalla ihmettelin sitä, kuinka iän lisääntyminen oikeuttaa ohittelemaan ja kiilaamaan jonossa. Ehkä vanhukset ovat oppineet tavoille taistellessaan aamuisin kaupassa puolen hinnan tuotteista ja sekundaleivistä. Myös invaliditeetti oikeuttaa tähän. Liikenteessä säännöt eivät koske hienoja ja kalliita autoja. Vilkku nyt tuntuu löytyvän monista vain lisävarusteena. Ja tietenkin tämä kaikki harmittaa vain siksi, että se sattuu häiritsemään minun elämääni.

Kotiin matkustimme julkisilla. Ihmiset tungeksivat bussiin kaljakärryjen ja vedettävien matkalaukkujensa kanssa. He tukkivat niillä keskikäytävän eivätkä voineet päästää muita taakse istumaan, kun heillä on nämä kärryt. Kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet bussiin, jolloin kuljettaja ajoi vähän sivummalle. Sitten alkoi kamala napina, miksi ei lähdetä jo, eikö kuski uskalla mennä tuohon autojen väliin? (Niin, busseilla on aikataulut, ja lähtöön on vielä viisi minuuttia.) Tämä on uusi bussi, kyllä tälläisissä on ilmastointi, minä tiedän! Miksi kuski ei osaa laittaa sitä päälle? Mitä, miksi me pysähdyimme taas. (Punainen valo vaati sitä..) Matka terminaalista keskustaan on lyhyt, mutta varmasti kuskin hermoja raastava. :D

-Nna