Pienet ja vähän isommatkin koululaiset ovat taas lähteneet koulutielle. Meillä ei ole luokkia, mutta koen itseni silti tokaluokkalaiseksi. Tunnetustihan tokaluokkalaiset ovat jo aika isoja ja osaavat monta asiaa. Kuvittelen mielessäni, kuinka voin sitten ensimmäisenä päivänä huudella tutorin ominaisuudessa kuten Hagrid "Ekaluokkalaiset, ekaluokkalaiset tänne päin." Koulussa tuskin on muita silloin, ensimmäinen päivä on pyhitetty vain heille.

Odotan innolla tulevaa syksyä. Pidän ruskasta, sateesta, viilenevistä ilmoista ja pimeistä illoista. Minusta syksy on jännää aikaa. Luonto valmistautuu talviuneen, mutta ihmiset aloittavat hirveästi asioita. Mennään kouluun ja testataan jotain uutta kivaa harrastusta. Keväällä taas on toisinpäin. Luonto alkaa heräilemään ja uudistumaan, ihmiset puolestaan lopettelevat ja jättävät harrastukset tauolle.

Ukkonen päätti lähteä Turkuun, joten minä vietän täällä jo toista hyljätyn vaimokkeen iltaa. Olen tehnyt kaikkea mukavaa. Eilen nukuin töistä tullessa parin tunnin päikkärit ja söin päivälliseksi pelkkää pannukakkua. Kukaan ei käynyt kaupassa, joten jouduin leipuriksi. Tein illalla itselleni teeleipiä. Tämä on paras ohje minkä olen löytänyt. Leivistä tulee mukavan kosteita, eikä sellaisia kuivia kammotuksia, mitä köksäntunnilla tehtiin. Tein puolikkaan annoksen ja leivoin siitä kaksi leipästä.



Tänään humputtelin ostamalla kaksi uutta paitaa ja askartelutarvikkeita. Tavoistani poiketen menin kauppaan, sovitin ja katsoin vasta sitten hintaa. Yleensä en raaski ostaa mitään. Nyt pitäisi löytää enää uusi takki ja housuja. Ruokakaupasta ostin avocadon ja kolmenlaista sokeria. Työntekokin tuntui tänään mukavalta.

-Nna