Tunsin eilen suurta tyytyväisyyttä katsellessani pingottumassa olevaa huivia. Aloitin neulomisen jo kesän alussa, mutta sitten villa alkoi tuntumaan kuumalta ja ällöttävältä. Se odotteli kiltisti vuoroaan kaapissa ja alkoi huutelemaan ilmojen viilennessä. Ukkonen houkutteli minut ulos, samalla hän joutui kuvauspuuhiin.



Ohjeen Ruska-huiviin bongasin Villapallolta. Viron villaa meni 149 g 5 puikoilla neulottuna. Ohjeesta poiketen neuloin vain 11 kokonaista lehteä keskisilmukasta laskien. Leveyttä huivilla
on 160 cm ja pituutta n. 80. Tykkään huivista kovasti, mutta ainakin toistaiseksi se menee kaappiin odottamaan. Tuo villa kun on huuhteluaineesta huolimatta hieman liian karkeaa kaulalle pistettäväksi. Ylemmässä kuvassa väri on lähempänä oikeaa, alemmassa puolestaan näkyy hyvin tuo lehtikuvio.



Tänään olin ensimmäistä päivää koulussa opiskelemassa. Sain tehtyä melkein parin supervauvan polvisukkia. Muistin taas, että koulussa oikeasti ehtii neulomaan. Mieleni tekisi aloittaa jotain suurta, mutten tiedä mitä. Joku huivi on suunnitelmissa, mutta sitä varten pitää hankkia riittävästi lankaa. Villatakki tai bolero kummittelee myös mielessä, mutta pelkään epäonnistumista niin paljon, etten uskalla aloittaa. Puhuin jälleen kerran äidille tästä, joka jälleen kerran vastasi minulle, että voihan sen sitten purkaa. Varsinkin, kun neuloo vain huvin vuoksi. Mutta en minä halua purkaa. Siksi kaappini täytyy pienistä neuleista ja sukista, muutenhan voisin niitäkin vain neuloa ja purkaa edestakaisin.

Ukkonen täyttää huomenna vuosia, joten seuraavalla kerralla tuleekin juttua leipomuksista ja sukkasista. Käsityöt inspiroivat nyt valtavasti. Muutama hahtuvajuttu odottaa huovuttamista, joulukortit viimeistelyä, huppari kuvaa selkään ja sukat päättelyä. Niistä on hyvä jatkaa.

-Nna