Olen paljon pohtinut noita kevään merkkejä. Nyt tuli taas yksi lisää. Ihmiset lähtevät laivalle, ja etenkin Tallinnassa käymään. Äiti ja Iskä tulivat torstaina sieltä ja minä sain tuliaisia. Perinteisiä karkkeja ja ihanaa Evillan villaa. Tykkkään kovasti tuosta väristä. Lanka tuntuu vähän sellaiselta ohuelta hahtuvalta. Mietinkin, mitä siitä tekisi. En välttämättä raaskisi huovuttaa sitä ainakaan kamalasti. Mietin, että voisikohan sen seuraksi neuloa vaikka ohutta karstavillaa... Mutta kestääköhän se siltikään? Entä jos siitä tekisi vaikka huivin ja sitten laittaisi vapaalankahuovutuksen tapaan lakanan sisälle ja sitten koneeseen. Niin se ei huopuisi varmaan kamalasti.. Täytyy miettiä ja odottaa mahtavaa ideaa. Kiire tällä ei ole, sillä värikin on melko syksyinen.



Eilen kävimme hieman retkeilemässä. Ukkosen päästyä töistä söimme eväitä ja kävimme kahvilla Mbarissa. Tämä oli minulle eka kerta pitkästä aikaa siellä, eikä tarvitse mennä taas vähään aikaan. Myyjä sähläsi tiskillä kamalasti ja valitti kavereilleen, kun siellä oli käynyt koko päivän piipin kahvinlipittäjiä. Aikaa tapettuamme suuntasimme Cafe Photoon Ukkosen kaverin valokuvanäyttelyn avajaisiin. Kuvat olivat todella hienoja, suosittelen käymistä jos sattuu liikkumaan niillä kulmilla. Kahvila itsessään on jo näkemisen arvoinen. Se oli tosi pieni ja sympaattinen. Paikka henki vanhanajan tunnelmaa ja myyjät olivat todella sympaattisia. Helsingin hintatasoon nähden paikka oli melko edullinen.

Ja välillä sitten itse asiaan, eli käsitöihin. Vielä muutama päivä jämälankoja, ja sitten uusien kimppuun. Näiden nyperrysten jälkeen tekee mieli tehdä jotain isompaa. Vähän polttelisi aloitaa joku paita, mutta siihen menee niin paljon lankaa.. Kaapista löytyisi epäonnista mohairia ja kymmenen kerää ribboota. En vain uskaltaisi niin isoa erää kerralla värjätä, ja valkoinen on ihan toivoton väri minun päällä..

Olen kuluttanut taas huimat 33 g jämänallea. Snyni loi minulle kämmekäsriippuvuuden. Nyt halusin hieman napakammat, jotka kädessä on helpompi neuloa. Samalla pääsin testaamaan uusia 2 ½ sormikaspuikkoja. Tein näihin intialaisen peukalokiilan. Mielestäni se on nerokas keksintö. Ei tarvitse laskea kerroksia tai kohtaa mihin nyt ne lisäykset tehtiinkään. Kaikista parasta tässä on istuvuus, se mukailee kämmenen luonnollista muotoa. Voisin jatkaa tätä kehumista loputtomasti mainosteeveen tapaan.



-Nna