Nyt kun olen innostunut neulomisesta teen sitä joka paikassa. Baarissa neuloessa saa kummastuneita katseita ja kavereilta naputusta. Yksi päivä koulussa joku intoutui kysymään, että myynkö noita neuleita, kun olen niitä koko talven vääntänyt. :D Minusta se oli vähän hassua. Sain myös kuulla tarinan kaulaliinasta, ainoasta neuleesta jonka kysyjä oli saanut aikaiseksi. Mutta bussit ja pysäkit ovat kaikista pahimpia. Ne on täynnä mummoja jotka oikein innostuvat kun näkevät minut neulomassa. Yleisimmät kommentit on "oletpa sinä ahkera tyttö" ja "onpa ihanan väristä lankaa". Sitten tarina jatkuu sairauksiin ja kauniiseen päivään. Yleensä se on kyllä ihan hauskaa. Hymyilen ja ynähtelen oikeissa kohdissa.

Vihdoinkin jämäkuu lähenee loppuaan. Minä ehdin jo kyllästymään noihin pätkiin. Nyt jämäpussissa on kolme pientä paritonta villasukkaa, mutta eiköhän se inspis taas jossain vaiheessa iske. Sain Äitiltä muutaman paksumman jämäkerän, ja innostuin tekemään niistä pipoa. Ohje on mohairmetsästä. Ohje oli hyvä, ja tulen käyttämään sitä varmaan myöhemmin uudelleen. Minun makuuni pipo saisi olla hieman syvempi, että se peittäisi korvatkin kunnolla. Tässä sillä ei ollut niin väliä, sillä tämä menee taas tuonne kaappiin odottamaan uutta omistajaansa. Lankaa meni vitosen puikoilla 58 g.


Tämän toisen pipon tein aikaa tappaakseni viime lauantaina. Lankana on isoveli, joka oli jäänyt yli ensimmäisistä peruskoulun jälkeen tekemistäni villasukista. Neuloin tämänkin vitosen pyöröillä, menekki 34g. Pipo on n. puoli vuotiaan kokoa ja malliltaan hyvin yksinkertainen.



Jämäkuun saldona syntyi 3 paria isoja sukkia, 2 pienet, pannulappu , kämmekkäät ja nämä kaksi pipoa. Työt on punnittu valmiina ja pääteltyinä, yhteensä painoa tuli 560 g.

-Nna